Aarni ”Api” Voutilainen

Ongelmanratkaisun ammattilainen

Joensuun aluemyyntipäällikkönä toimiva Aarni ”Api” Voutilainen on jykeväpiirteinen ja -ääninen mies, joka ottaa hetkessä tilan kuin tilan haltuun. Leppoisa mies ei kuitenkaan tee oloa epämukavaksi, vaan hänestä huokuu luottamus. Apilla riittää tarinaa ja hänet tunnetaankin Vatupassin showmiehenä, jonka matkassa tapahtuu.

– Kerran oli firman pikkujoulut kylpylässä ja päätin lätkätä päälle pukin vetimet. Sieltä sitten olivat soitelleet seuraavana aamuna Millalle, että teillä lie hauskaa ollu, kun on parta löytynyt altaan pohjalta, Api hekottaa.

Apin työ on pitkälti järjestelyä. Aamu oli alkanut työmaalla tavarahissin paikkaa mittaillessa ja päivät kuluvat asiakkaiden tarpeita toteuttaessa. Mies on urallaan tehnyt monenlaista kuorma-auton kuljettamisesta korjaamoon. Vatupassille hän päätyi Jyväskylässä, josta matka kulki kotiseudulle Joensuuhun. Kokemus on opettanut hommiin, kuten monella muullakin vatupassilaisella.

– Meitä on täällä kokista kylmäkköön. Ei tähän oikein ole koulutusta, vaan tekemällä oppii. Itekin kun alotin, niin meni eka vuosi opetellessa. Kyllä siinä hikeä pukkas, mutta onneks oli aina ympärillä kokeneempia keltä kysyä. Nyt kahdeksan vuoden jälkeen on jo sellainen olo, että kyllä nämä hommat osaa.

Apille tärkeintä työssä on asiakkaiden luottamuksen säilyttäminen. Työmaiden tarpeet ovat hyvin moninaisia ja aikataulut tiukkoja. Välillä pukkaa painetta, joka tahtoo tulla uniinkin.

– Kun tulee tiukkoja paikkoja, niin ei auta jäädä tuleen makaamaan. Silloin otetaan puhelin käteen ja selvitetään. Meidän porukan kokemus ja verkostot on sen verran hyvät, ettei kyllä mene sormi suuhun, vaikka tulee yllättäviäkin tilauksia. Ennen oli unettomia öitä, mutta nykyisin osaa jo painaa pään takaisin tyynyyn. Kyllä ne tilanteet aamulla selviää, Api naurahtaa.

Apille on tärkeää, että Vatupassi on yksityisomisteinen perheyritys. Menestystä kvartaaleittain mittaileviin pörssiyhtiöihin häntä ei saisi töihin.

– Kyllä tää on sellainen paikka, josta voisin jäädä eläkkeelle. Tällä alalla jos toimin, niin kellekään muulle en töihin mene. Miulle ei sovi pörssiyhtiöt. Täällä on hyvä perhehenki ja työntekijöistä huolehditaan. Sopivasti on piikittelyä ja tuntee olonsa kotoisaks. On ihan erityinen henki, kun tunnetaan kaikki toisemme. Omakin velipoika tuli tänne perässä töihin. Parempaa en tiijä.